Kickis krypin

En liten inblick i det som jag kallar mitt liv.

07 mars 2007

Hädässä olevaa naista autetaan aina

Tehtaan miehet ovat viime aikoina olleet avuliaalla tuulella. En ole tarvinnut pyytää, kiristää tai uhkailla viime aikoina. Palvelu on pelannut moitteettomasti, ja ripeästi.

Soitin toissapäivänä AK:lle.
- Terve, kuules olis yks kysymys...
- Kyllä!
- Mitä kyllä?
- Kyllä onnistuu!
- Mikä onnistuu?
- Se mitä aiot pyytää.
- Mutta, en ole vielä pyytänyt mitään...
- Se onnistuu, voin tehdä sen heti, ei ole mitään vaivaa. Ei minulla ole muuta kun aikaa palvella!
Jos en tuntisi AK:ta niin hyvin olisin voinut luulla että hän vinoili...

Tänään soitin JE:lle, omalle pienelle kullannupulleni. Kaukorakkaalleni, sedälle joka aina auttaa. Nyt sain tietää miksi.
- Heips, tarttisin puupalikan mutta en tiedä miten tilaan sellaisen.
- Ihanko millaisen vaan, vai onko toivomuksia?
Kun olin vähän aikaa selittänyt mitä halusin (sananvarastoni ikkuna-termeissä ei ole paras mahdollinen) päädyttiin siihen että halusin tilauksen XXXXX ykkösrivin keskimmäisen aukon sisäpuitteen alaosaa. Tämän jälkeen JE ohjasi minut eteenpäin.
- Soita TH:lle, osaat varmaan kietoa hänetkin sormesi ympärille ja saat puupalikkaasi tunnissa tehtyä.
- Niin nopeasti! Luulin siihen menevän ainakin viikon!
- Juu, TH auttaa mielellään jos puhut kiltisti hänelle.
- Olen tottunut siihen että miehet yleensä tekevät niin kun haluan, sanoin nauraen. Teethän sinäkin aina niin, ja autat aina kun soitan.
- Joo, mutta en samasta syystä kun ne muut.
- Miksi sitten?
- Säälistä...